Jugoslavian jalkapalloliiga oli aikoinaan Euroopan ehdotonta eliittiä. Belgradilainen Crvena Zvezda voitti jopa Eurooppa-cupin keväällä 1991 ja pääsi sen lisäksi kolmesti kilpailun välieriin – viimeisen kerran vuonna 1992, jolloin nimeksi oli jo tullut UEFA Champions League. Partizan puolestaan pelasi ensimmäisenä itä-eurooppalaisena joukkueena Eurooppa-cupin finaalissa vuonna 1966.
Liigaa dominoivat suuresti kroatialaiset ja serbialaiset suurseurat Dinamo Zagreb, Hajduk Split, Partizan ja Crvena Zvezda.
Bosnialaisjoukkueista FK Sarajevo voitti mestaruuden kahdesti ja Željezničar Sarajevo kerran. Nämä joukkueet olivat mestaruuksien lisäksi useasti kolmen parhaan joukossa, kuten myös Velež Mostar.
Sloboda Tuzla onnistui myös nappaamaan yhden kolmossijan.
Bosnialainen Željezničar pelasi UEFA-cupin välierissä vuonna 1985, mikä erittäin, erittäin pitkäksi ajaksi tulee säilymään parhaana bosnialaisen seurajoukkueen saavutuksena eurooppalaisessa jalkapallossa.
Sota tuli ja kaikki muuttui...
Tämä pohjustuksena kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen, joka siis on Bosnian valioliiga.
Sodan jälkeen ei ollut ihan yksinkertaista lähteä perustamaan koko valtion kattavaa jalkapallosarjaa. Niinpä Bosniassa elävät bosniakit, kroaatit ja serbit ratkaisivat omat mestaruutensa. Vuosina 1998 ja 2000 parhaat bosniakki- ja kroaattijoukkueet ratkaisivat pudotuspelien avulla mestarin, mutta Serbitasavallan joukkueet olivat yhä järjestelmän ulkopuolella.
Vuonna 2000 perustettiin vihdoin liiga, mutta siinäkin pelasi vain bosniakki- ja kroaattijoukkueita, ennen kuin serbitasavallan joukkueita saatiin mukaan lähtien kaudesta 2002–2003, jonka jälkeen liiga on kattanut koko Bosnia ja Hertsegovinan.
Bosnia ja Hertsegovinan valioliiga (bosn. Premijer Liga Bosne i Hercegovine) on suurin piirtein Suomen Veikkausliigan tasoa, ja niinkuin aikaisemmassa merkinnässä olevista Bosnian maajoukkueen tiedoista huomataan, maajoukkueessa ei juurikaan ole Bosnian liigassa pelaavia pelaajia.
Yleisökeskiarvotkin ovat aika alhaiset. Vaikka liigan viimeisenä olevan Gradina Srebrenicin kausi on ollutkin erittäin huono, niin kertoo jotain, että joukkueen matseihin vaivautuu keskimäärin 200 katsojaa.
Liigassa pelaa 16 joukkuetta. Kaikki kohtaa toisensa kerran kotonaan ja kerran vieraissa, joten kaikille joukkueille tulee 30 ottelua kautta kohti. Talvella pidetään noin kolme kuukautta kestävä talvitauko.
Voittaja pääsee Mestarien liigan toiselle karsintakierrokselle, kun taas toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet pääsevät Eurooppa-liigan ensimmäiselle karsintakierrokselle.
Joukkueet sijoilla 15 ja 16 putoavat alas ykkösdivariin, kun taas kunkin ykkösdivarin voittajat nousevat valioliigaan. Niinkuin aikaisemmin jo kirjoitin, on Serbitasavallassa ja Bosnia ja Hertsegovinan federaatiossa omat ykkösliigansa.
Premijer Ligan lyhyen historian menestynein joukkue on sarajevolainen Željezničar, joka on voittanut liigan neljästi (kausina 2000–01, 2001–02, 2009–10 sekä 2011–12).
Muut voittajat ovat Zrinjski Mostar, Široki Brijeg, Leotar Trebinje, FK Sarajevo, Borac Banja Luka sekä sittemmin Serbitasavallan ykkösliigaan valahtanut FK Modriča. Kaikki muut mainitut joukkueet pelaavat yhä valioliigassa ja varsin hyvällä tasollakin.
Tämän kauden valioliigan kärkitaistelu on varsin tiivis. Ennen 18. kierrosta tilanne on seuraavanlainen:
1. Željezničar: 38 p
2. FK Sarajevo: 36 p
3. Olimpic Sarajevo: 32 p
4. Široki Brijeg: 31 p
5. Slavija Sarajevo: 29 p
6. Zrinjski Mostar: 29 p
7. Borac Banja Luka: 28 p
Myös häntäpäässä on tiukkaa, mutta Gradina Srebrenicin putoaminen lienee käytännössä selvä, sillä joukkue on onnistunut keräämään ainoastaan kolme pistettä.
Taulukkoa voi katsoa tarkemmin täältä.
Tulevana viikonloppuna ei oikeastaan nähdä yhtään kärkikamppailua, mutta toki mahdolliset yllätykset voivat muuttaa asetelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti